Nykyisen Liesniemen ja Wanha Liesniemi suoramyyntitilan historia alkaa vasta 1900-luvulta. Keskiaikainen asumakartano, monine isoine rakennuksineen (joukossa mm. kivinen kartanorakennus) katosi 1800-luvun lopulla, todennäköisemmin 1860-luvulla. Rakennukset purettiin, toistaiseksi tuntemattomasta syystä. Jäljelle noista menneisyyden suuruuden ajoista jäi ainoastaan kivisen kartanorakennuksen yksi kellari (ei ole myöskään varmuutta että se on ollut ainoa kellari kivisessa kartanossa, voi olla että kellareita on vielä piilossa jossain maan alla…).

Liesniemi oli ollut liitettynä viereiseen Raitniemen säteriin 1800-luvun alussa, ja ne olivat yhtenäisenä kokonaisuutena vielä 1916, jolloin suoritetun isojaon täydennysasiakirjojen mukaan  (lähde: Digitaaliarkisto) näissä kahdessa kartanossa oli yhdessä yhteensä peltoa 162 ha, niittyä 42 ha, muuta viljelyskelpoista maata 5 ha ja metsämaata 205 ha. Vuonna 1915 näiden kartanoiden omistajaksi tuli Tapilan omistaja O. A. Knuutila.

Nykyinen keskiaikaisen Liesniemen kartanon paikalla sijaitseva maatila Liesimäki 1:34 muodostui vuonna 1946, kun maanviljelijä Paavo ja hänen vaimonsa Tilda Katajainen ostivat Tapilan kartanon sen aikaisilta omistajilta Martti ja Sanni Mikkolalta elokuun 30. 1946 määräalat maita, joista muodostettiin tilat Liesimäki 1:34 ja Liesimäki II 1:25. Päärakennukseksi ostettiin Tapilan kartanon omistamalta tontilta noin puolen kilometrin päästä vanha hirsirakenteinen omakotitalo. Tämä oli hirsirakennus jostain 1800-luvun loppupuolelta, ja joka siirrettiin 1946 nykyiselle paikalleen. Parissa vuodessa pihapiiriin rakennettiin myös 25 m * 8 m  uusi navettarakennus ja myöhemmin myös muitakin rakennuksia. Kellarirakennus oli ainoa vanha rakennus joka sijaitsi mäellä entuudestaan . Aivan samoille sijoille kuin keskiaikainen Liesniemi, nousi uusi Liesimäki-niminen tila. Olihan kyseisellä aurinkoisella mäellä asuttu jo koko keskiajan, ties vaikka vielä kauemminkin, joten se soveltui varsin hyvin tilakeskuksen paikaksi!

1940-luvun loppu

Tilalla pidettiin uudessa navetassa lypsykarjaa, ja kanoja. Pelloilla kasvoi heinää karjan rehuksi, sekä kauraa, ruista ja vehnääkin.  Myöskin sokerijuurikasta viljeltiin, sen viljelypinta-alat olivat yleensä 1 – 2 ha luokkaa vuodessa. Joinakin vuosina kokeiltiin jopa pellavankin kasvatusta. Työt tilalla tehtiin kahden vantteran suomenhevosen voimin, ja toki tilan väkikin sai tehdä töitä hartiavoimin. Tilalla asui tuolloin Paavo ja Tilda Katajainen ja heidän poikansa Pentti.  Viljojen puintiin ostettiin Porista Rosenlewin tehtaita uusi puimakone yhteishankintana naapuritilan kanssa, ja voimakoneeksi maamoottori.

1949

Tilalla oltiin jo varhain kiinnostuneita maatalouden koneellistamisesta, ja näin ollen ensimmäinen traktori ostettiin jo niinkin varhain kuin 1949 loppukesästä. Pitkällisten ja huolellisten koeajojen ja tarkastelujen jälkeen traktorikaupat tehtiin Salon Automyynnissä Salossa uudesta amerikkalaisesta Ford 8N-traktorista. Tämä punaisen ja valkean värinen pieni 26 hevosvoimainen voimanpesä oli teknisesti samanlainen traktori kuin harmaana Ferguna tunnettu englantilainen Ferguson.  Traktori oli vuonna 1949 todella harvinainen näky vielä pelloilla ja montaa samalaista Fordia ei vastaan tullut. Fordissa oi siihen aikaan  edistyksellinen hydraulinen nostolaite kolmepiste-kiinnityksineen, ja hydraulinen painonsiirto joka auttoi kyntämisessä pidon säilyttämiseksi. Auroksi ostettiin samassa kaupassa amerikkalaiset 2-siipiset ja 12 tuumaiset Dearborn-aurat.

Ford 8 N-traktorin omistajan käsikirja. Painettu Dearbornissa Fordin tehtailla elokuussa 19 1949. Kirja oli todella painotuore traktorin saapuessa elo-syyskuussa Suomeen.

1950-luku

1950-luku oli vahvaa koneellistamisen aikaa, ja uudesta teknologiasta pyrittiin tilalla ottamaan kaikki hyöty irti ja traktoria valjastettiin niin niittokoneen, rehumyllyn, elonleikkuukoneen ja puimakoneenkin pyörittäjäksi. Tuohon aikaan suuri osa koneista pyöri vielä leveällä lattahihnalla ja VOA-akselilla toimivia koneita oli harvassa, vaikka Ford 8 N mallissa jo olikin voimanulosotto hihnapyörän lisäksi. Karjatalous oli vahvaa ja tilalla oli tarkkailukarjaa josta pidettiin kirjaa. Nämä kaikki karjantarkkailukirjat ovat tilalla edelleen jäljellä, ja niistä voi vaikka seurata maidontuotantoa eri lehmillä. Mielenkiintoisia dokumentteja!

Traktorien ollessa vielä harvinaisia ja kalleita vempaimia, piti tilan uudella Ford 8 N-traktorilla tehdä kevätmuokkauksia ja syyskyntöjä pitkin pitäjää rahtiurakointina.  Toki uudella hienolla traktorilla oli hyvä käydä vaikkapa kaupassakin kirkonkylässä ja ajettiimpa sillä monen monta kertaa Turkuun ja Saloonkin, vieden mm. perunia tukkuliikkeisiin ja kauppoihin. Turkuun ajelu traktorilla oli kuitenkin hidasta, ja tästä syntyi ajatus hankkia tilalle auto. Tämä hankinta mahdollisti sen, että voitiin aloittaa viljelemään varhaisperunaa, joka sitten saataisiin heti seuraavaksi aamuksi ajoissa aina torille joko Turkuun tai Saloon. Autoksi hankittiin uusi tsekkiläinen Skoda 1102, josta kaupat tehtiin Salossa autoliike Venhossa tammikuun 22. vuonna 1952. Skodan hinta oli 435 000 sen aikaista markkaa.

Nuori isäntä (Pentti Katajainen) ja upouusi Skoda 1102 vuodeta 1952. Tällä autolla käytiin heti ensimäisenä kesänä mm. katsomassa Helsingin olympialaiset.

Skoda 1102 myyntiesitteitä talvelta 1952.

Uusi Skoda vei mukavasti perille, ja sillä ajeltiinkin paljon pitkin 1950-lukua. Ja koska pakettiautoa ei tuolloin ollut, sai Skoda toimia myös tavarankuljettimena usein. Sillä käytiin erityisen paljon Turun ja Salon toreilla myymässä varhaisperunaa. Torireissuille lähdettiin usein jo aamuyöstä, että sai hyvän toripaikan. Varhaisperunan viljelijöitä oli tuohon aikaan lähinnä naapurissa Sauvossa muutama muu tila. Varhaisperunalla oli siten kova menekki ja hyvä hinta. Perunia vietiin autolla ajoittain jopa Tampereelle asti.

1955

Traktoriurakointien aina vain kasvaessa ja oman tilan traktoritöiden tullessa aina vaativammiksi ja raskaimmiksi, alkoi 1950-luvun puoliväliin saavuttaessa tulla ajankohtaiseksi hankkia suurempi traktori. Ford oli esitellyt vuonna 1952 uuden The New Major mallisarjan entisen ns. Mörkö-Majurin korvaajaksi, ja tätä mallia sai myös diesel-versiona. Diesel oli alkanut yleistyä traktorien voimanlähteenä ja huomattavasti taloudellisempana moottorina se valtasi markkinoita bensiini/petroolitraktoreilta. Uusi Fordson oli 40.5 hevosvoimainen (1600 rpm) 3.6-litrainen sitkeävetoinen (220 Nm/1200 rpm) voimanpesä, ja tällaisesta Diesel-Majorista tehtiin kaupat vuonna 1954 Salon Automyynnissä. Tosin tuohon aikaan moni muukin tila oli huomannut traktorin olevan välttämättömyys tulevaisuuden maataloudessa, ja siksi traktorimarkkinat olivat todella ylikuumenneessa tilassa Suomessa. Vaikka Diesel-Majori tilattiiin jo hyvissä ajoin syksyllä 1954, meni seuraavan vuoden (1955) maaliskuuhun saakka, ennenkuin saatiin toimitukseen Salon Automyynnistä tilattu Majori. Samalla Ford 8 N meni vaihdossa.

The New Fordson Major omistajan käsikirja. Painettu Isossa Britanniassa 1954. Alkuperäinen, traktorin mukana tullut kaiken olennaisen traktorin ylläpidosta kattava teos.

The New Fordson Major Diesel. eli EnFon koodikielellä EIADKN. Talossa jo vuoden 1955 maaliskuusta saakka, ja still going strong…

Samana vuonna 1955 ostettiin myös ensimmäiset Tammiston Aikainen perunalajikkeen siemenet ja tämä suomalainen (Hankkijan Tammiston koetilalla jalostettu) perunalajike osoittautui todella onnistuneeksi. Siitä saakka se on kuulunut tilan viljelyohjelmaan joka vuosi, ja tälläkin hetkellä se on valikoimissamme. Tammiston virallista siementäkään ei ole ollut saatavissa sitten 1970-luvun. Se miksi se sama siemenkanta kasvaa edelleen, johtuu siitä, että Tammisto on lähes täysin resistenssi Y-virukselle, joka aiheuttaa perunan siemenkantojen taantumista yleisesti muille perunalajikkeille.

Vuosi 1955 oli monessa suhteessa merkityksellinen vuosi, sillä tuolloin taloon tuli Tammelasta nuoreksi emännäksi Eeva Katajainen. Yhdessä näin nuori isäntäpari saattoi jatkaa määrätietoista tilan kehittämistä, ja koneellistamista. Karjatalous pysyi vielä vahvasti päätuotantosuuntana yhdessä varhaisperunan ja varhaisvihannesten kanssa kautta 1950-luvun.

Nuori emäntä Eeva Katajainen (os. Laine) kallion laella katsomassa Liesniemeä ja viljelymaisemaa. Kuva vuodelta 1955.

Liesniemi ja Liesimäen tila viereisen kallion laelta katsottuna. Kuva kesältä 1955.

Vuonna 1959 katsottiin tarpeelliseksi uusia autoa, jota tarvittiin kovasti perunien ja muidenkin varhaisvihannesten (esim. herne)  kuljettamiseen tukkutorille, kauppatorilleille ja kauppoihin. Nyt oli Skodalta tullut myyntiin Octavia malli, jonka malliversiosta valittiin 47-hevosvoimainen Super.  Kaupat uudesta Skoda Octavia Super-mallista tehtiin 20. huhtikuuta 1959 Salossa autoliike Venholla. Vanha Skoda meni vaihdossa ja välirahaa tarvittiin 450 000 markkaa.

Alla kuvassa  Skoda Octacia Super vm. 1959. Vasemman puoleisessa kuvassa Skodan alkuperäinen omistajan käsikirja.

Parantunut ajokalusto mahdollisti sen, että tilan isäntäväki saattoi lähteä ajoittain lomailemaan autolla pitkin Suomea, aina Lappiin asti. Kesällä 1959 tehtiin vierailu Lappiin ja Norjaan Skibotniin ja aivan Jäämeren rannalle asti. Tilan vanha isäntäpari huolehti silloin tuon matkan ajan tilasta.

Nuori isäntäpari Pentti ja Eeva Norjan Lapissa, jossain Jäämeren lähellä…kesällä 1959.

1960-luku

1960-luku toi monia uudistuksia ja muutoksia tilan tuotantosuuntiin sekä konekalustoon. Yksi merkittävimpiä asioita oli lypsykarjataloudesta luopuminen vuosien 1965 – 1966 vaiheilla ja kanojen määrän lisääminen. Munien tuotanto oli tuolloin hyvinkin kannattavaa, ja kanojen pitäminen oli silti vähemmän työllistävää kuin lypsylehmien, ja koska varhaisvihannesten kasvattaminen oli myös aikaa vievää työtä oli asioita priorisoitava. Kasvinviljelyn puolella sokerijuurikkaan viljelystä luovuttiin, ja keskityttiin ennenkaikkea varhaisperunaan, herneeseen, avomaan kurkkuun ja vijanviljelyyn (vehnä, kaura, ja ohra).

1961-1962

Kasvinviljelyn merkittävä koneinvestointi heti vuosikymmenen alussa oli traktorivetoisen ruotsalaisvalmisteisen Aros-leikkuupuimurin hankinta. Aros oli tuolloin alkanut yleistyä ajopuimureita edullisempana vaihtoehtona ja niimpä elokuussa 1961 sellainen löytyi jo Liesniemestäkin. Aluksi Aros-puimurissa oli säkityslaitteisto, mutta seuraavana vuonna Arokseen teetätettiin Sauvossa Arviston pajalla pieni säiliö ja elevaattori, samoin Arviston pajalla teetätettiin tilan ensimmäiset hydraulisella kipillä varustetut peräkärryt. Viljaa alettiin myydä tuohon aikaan irtotavarana, ja siksi oli tarvetta hankkia kipattavat kärryt. Samoin viljaa alettiin kuivata seipäiden sijaan kuivureissa ja ensimmäinen pieni lavakuivuri (20 hehtolitraa)  hankittiin tilalle. Vanha puimakone myytiin Itä-Suomeen, samoin maamoottori. Oli siirrytty koneelliseen viljanpuintiin. Uusi aika oli alkanut viljan viljelyssä. Samoin rikkakasvien kemiallinen torjunta alkoi, ensimmäisen kasvinsuojeluruiskun hankinnan myötä.

Varhaisvihannesten puolella hankittiin tilalle ensimmäiset kastelupumput ja Bauer-sadettajat (jotka ovat toimintakykyisiä vieläkin). Tämän jälkeen kuivat hiekkarinteet eivät enää kuivina kesinä kärsineet kuivuudesta, samoin hallaa saatiin torjuttua kasvukauden aikana.

Eräs hankinta, joka ei sinänsä liity maatalouteen ja tilaan, mutta joka aloitti nykyaikaisen median aikakauden, oli upouuden Salora Boston mustavalko-television hankinta lokakuussa 1961. Televisiota katseltiin Liesniemessä ensi kerran 16. 10. 1961. Siihen aikaan monessa talossa ei vielä ollut televisiota ja ensimmäisenä syksynä monena iltana olikin monia tuttavia katselemassa moista nykyajan ihmettä (”näköradio”).

1963

Kulkupeleinä oli tilalla ollut vuodesta 1952 alkaen Skoda-merkkisiä autoja, viimeksi 1959 vuonna uutena ostettu Skoda Octavia. Keväällä 1962 autosääntelyn säännösten purkamisen myötä kunnollisen länsiauton hankinta tuli mahdolliseksi, ilman ostolisenssejä ym. Tilalla oli jo pidempää haaveiltu Englannin Fordin lippulaivan Ford Zephyrin hankinnasta, tilavana ja suorituskykyisenä kuusisylinterisenä ja hyvät ajo-ominaisuudet omaavana autona. Haaveista tehtiin totta 1962 loppuvuodesta tilaamalla Salon Automyynnistä  Ford Zephyr 6 MK III, joka oli aivan uusi malli, hyvin komea ja näyttävä ilmestys.

Autoa tilattaessa loppuvuodesta 1962 kuusisylinterisen Ford Zephyrin hinta oli 1 260 000 mk, ja kun auto toimitettiin tammikuussa 1963, oli ns. rahanuudistuksen myötä 1.1. 1963 hinnasta pudonnut kaksi nollaa, ja auto maksoi siis 12 600 mk.  Oikeasti auto oli yhtä kallis kuin 1962, kyse oli ns. rahanuudistuksesta. Uusi Zephyr oli näyttävä ilmestys ja varsin suorituskykyinen, huippunopeuskin oli likimain 170 km/h. Tuolloin ei ollut nopeusrajoituksia, joten tämän tästä saattoi nähdä Turun ja Salon välillä valkean kuutos-Zephyrin rek nro TFZ-30 häviävän horisonttiin todella lujaa…autossa oli myös levyjarrut edessä, mikä oli siihen aikaan todella harvinaista.

Voimaakin löytyi moottorista ihan eri tavalla kuin aiemmista ajoneuvoista: 2.6 litraisesta kuutosesta irtosi 106 hevosvoimaa  ja 190 Nm vääntöä . Kolmosvaihde oli erityisen sovelias nopeisiin ohituksiin (autossa oli 4 vaihdetta), sillä 3. vaihteella saattoi kiihdyttää 140 km/h vauhtiin  ennen vaihtamista neloselle…

Ford Zephyrin alkuperäinen omistajan käsikirja.

Tällainen komea ilmestys oli Ermine White (kärpän valkea) Ford Zephyr 6 takaosastaan. Tästä vinkkelistä suurin osa kanssaautoilijoita joutui Zephyriä katselemaan vapaiden nopeuksien aikaan. Huomaa veikeä rekisterikilpi TFZ-30 (Turku Ford Zephyr…).

Yllä: Talon naisväki kuutos-Zephyrin edessä, lähdössä jonnekkin pyhävaatteissa. Autokin kiiltää hienosti juuri pestynä ja vahattuna (simoniz-vahalla).

1965

Merkittävä uudistus sähköverkossa oli 380 V:n sähköjen saaminen tilalle ja parempi muuntoasema kylään. Tämän myötä saatettiin ostaa monen koneen pyörittämiseen Strömbergin 380 V:n kolmivaihemoottoreita (mm. kastelupumppu, kuivurin viljakierukat, klapisirkkeli jne.).

1966

Talvi 1966 oli varmasti koko sodan jälkeisen ajan lumisin ja kylmin talvi. Talvella pakkanen saavutti -40 C rajan Liesniemessä, ja tätä korkeaa pakkaslukemaa ei ole toistaiseksi rikottu sen jälkeenkään. Lumipeite, jota oli monta kuukautta ja parhaimmillaan liki metrin, pysyi vapunaattoon asti n. 30 cm syvyisenä, ja loput lumet sulivat vappuna, kun lämpöaalto saapui. Tämä aiheutti todella suuren kevättulvan jokivarrelle.

1967-1968

Vuosi 1967 oli hyvin merkittävä vuosi isojen investointien myötä. Keväällä 1967 salaojitettiin tilan pellot, kaikki paitsi jokivarren n. 4 hehtaarin lohko (johon ei ilman pumppuasemaa saisi riittävää laskua ojille). Salaojitussuunnitelmat oli tehty jo talvella Salaojayhdistyksen kautta ja töihin alettiin hetimiten huhtikuun alussa. Salaojituksien mittauksen oli tehnyt insinööri K. Komu ja saaojituksesta huolehti sauvolainen salaoja-urakoitisija Nieminen. Putket olivat Keramian tiiliputkia.

Toinen suuri investointi maatilalla vuonna 1967 oli traktorivetoisen Aros-puimurin vaihtaminen uuteen kotimaiseen ajopuimuriin, Sampo 10:iin. Tämä Porin Puimuritehtaan uutuusmalli oli juuri hetki sitten saapunut markkinoille ja sai innostumaan sen hankinnasta.  Uusi Sampo 10 puimuri Ara-silppurilla varustettuna tilattiin Suomen Maanviljelijäin Kaupasta (SMK) 28. 10. 1967 ja sen hinta oli 24575 markkaa. Vanhasta Aros-puimurista saatiin vaihdossa 3050 markkaa.  Puimurin ostaja sai  myös viikon mittaisen koulutuksen Porissa Rosenlewin puimuritehtaalla.

Aivan uusi Sampo 10 ensi kertaa pellolla puintityössä, loppukesästä, elokuussa 1968 syysvehnän korjuussa.  Majorin perässä ovat vuonna 1962 Arviston pajalla tehdyt peräkärryt.

Liesniemi ja Liesimäen tila kesäkuussa 1969.

Kesäkuu 1969: hernemaa talon vieressä, lajikkeena edelleenkin viljelyssä oleva isopalkoinen Early Onward. Keinussa tilan väkeä (emäntä ja tytär) ja pihalla tilan auto Ford Zephyr 6.

1970-luku

1970-luku toi paljon taas uutta koneellistumiseen. Vaikka puimuri pysyikin koko vuosikymmenen ajan 1968 vuoden mallin Sampo 10:nä, oli viljanviljelyyn satsattava uuden kuivurikoneiston kautta. Uusi Jaakko-kuivurikoneisto  asennettiin entisen pienemmän lavakuivurin paikalle. Kuivurin uudistus tehtiin keväällä 1971. Muita suuria uudistuksia oli perunanviljelyn sadon markkinointi tukkuliikkeiden myötä, ja torikaupasta poisjättäytyminen. Torikaupan volyymit alkoivat käydä tuolloin pienemmiksi ja koska tuohon aikaan oli useita suuren volyymin vihannestukkuja Etelä-Suomessa, jotka hakivat esim. varhaisperunat suoraan tilata pääkaupunkiseudun markkinoille (samoin herneet jne.) oli järkevämpää keskittyä tuottamaan suurempia voluumeja tukkuun.  Kanatalous pysyi myös yhtenä tuotantosuuntana mukana koko 1970-luvun, vaikka vuosikymmenen loppupuolella sen ylle alkoi kasaantua synkkiä pilviä, munantuotannon ylituotannon vuoksi.

Kanatarhaa 1970-luvulla, lattiakanalan kanat pääsivät kesäisin aina tarhaan. Näin kanat olivat onnellisia ja elivät niin kuin kanojen pitääkin elää. Kanojen rotu tuolloin oli aina Valkea Leghorn.

Traktorina oli koko 1960-luvun palvellut Fordson Major Diesel, ilman mitään ongelmia. Majorissa oli talvisin hyttikin, mutta sen tarjoama ajomukavuus ja ergonometria eivät olleet enää 1970-luvun standardien mukaisia. Siksi alettiinkin kiinnostuneena etsiä 1970-luvun alkupuolella uutta traktoria tilan ykköstraktoriksi. Majori oli toki alusta saakka tarkoitus jättää taloon. Jo silloin ymmärrettiin ettei sellaisia koneita saa myydä pois tilalta.

Traktorihankinta kohdistui lopulta kotimaiseen Valmetin 02-sarjaan, ja 502  malliin. Kyseinen malli oli sopivan kokoinen vihannesviljelyyn ja metsätöihin tilan metsässä jne. Sen ohjaamo oli vuonna 1974 omaa luokkaansa traktorien ohjaamoista, hiljainen, viihtyisä, lämmin ja ergonometrisesti eri vuosikymmenellä kuin monien muiden kilpailevien merkkien ns. ”kopit”. Valmetissa ei ollut ”koppia” vaan ohjaamo. Uusi Valmet 502 saapui 1974 loppuvuodesta..

Seuraavan kerran traktoria vaihdettiinkin jo 1979, jolloin 502 vaihtui yhtä pykälää suurempaan 602 malliin Valmetilta. 602:ssa oli 3.3. itrainen kone 502:n 2.7 litraisen sijaan, ja siten huomattavasti enemmän vetositkeyttä esim. jäykkää savimaata kynnettäessä.

Uusi Valmet 602 ja uudet Velsa 55 peräkärryt. Kuvassa nykyinen isäntä nuorena ja tilan Turre-koira.

1970-luvusta jäi muistiin myös vuosikymmenen loppupuolen kaksi todella sateista kesää, kesät 1978 ja 1979. Noina vuosina viljankorjuun aikaan satoi jatkuvasti ja esim. Ruso-kevätvehnästä osa koki tähkäidäntää, ja nämä erät menivät rehukäyttöön (omille kanoille jne.).

Kauraa puidaan Sampo 10:llä. Kauralajike oi tuolloin varsin satoisa Ryhti.

Kauran puinnissa mukana nykyinen isäntä Arviston pajalla tehdyissä peräkärryissä, Sampo 10 ohjaimissa tilan sen aikainen isäntä Pentti.

Uutta kalustoa, upouusi Valmet 602 ja Velsa 55 peräkärryt loppukesällä 1979. Sampo 10 vuodelta 1968 oli edelleen hyvässä iskussa.

Sampo 10 jokivarren kaurapellolla tositoimissa, syksy 1979. ”Siinä Sampo pui missä sorsa ui.” Tuli testattua noina syksyinä 1978 ja 1979 kirjaimellisesti….ja pysyihän se 10 pinnalla!

1980-luku

1980-luvulla tapahtui taas paljon tuotantosuuntien suhteen. Jo 1970-luvun lopulla huolet kananmunien ylituotannosta olivat olleet ajankohtaisia, ja 1980-luvulla alkoivat munantuotantoon tulla kiintiöt ja rajoituksia ja hinnan alennuksia. Täten lattiakanalasta ei ollut enää taloudellisesti järkevää koettaa muokata tuottavaa, ja kanoista luovuttiin. Sitä vastoin keskityttiin kahteen eri tuotantosuuntaan entistä enemmän, eli varhaisperunaan ja viljaan. Kummastakin sai noina aikoina kohtuullisesti katetta tuotantopanoksille, perunista toisinaan jopa hyvinkin. Perunanviljelyyn ostettiin pienen Tume-elevaattori nostokoneen lisäksi käytettynä Teho-Juko perunapuimuri, jolla päivittäiset perunannostomäärät saattoivat nousta hyvinkin kolmeen tai neljään tuhanteen kiloon. Ennätys oli 5500 kg varhaisperunaa päivässä. Perunanviljelyssä Siiki ja Barima lajikkeet saivat väistyä Ostaran tieltä. Ostara oli sekä aikainen että hyvin satoisa peruna. Tammiston Aikainen säilyi silti mukana.

Traktorien suhteen tehtiin vuonna 1982 taas kauppaa uudesta Valmetista, nyt 04-sarjasta joka oli täysin uusi mallisarja (tai oikeastaan 04 sarja perustui vahvasti 02-sarjaan, mutta oli ainakin uusissa väreissä). Valmet 602 korvaantui nyt takavetoisella 604:lla (61 hv). Hyvä ja vankka yleistraktori, ja takavetoisena erityisen ketterä vihannesviljelyssä ja metsässä.  Uusi 604 toimitettiin tilalle tammikuussa 1983. Siihen liittyi jopa muutaman päivän koulutus uuden traktorin omistajalle, ja hieno luovutustilaisuus Hankkija-Maatalouden tiloissa Turussa.

Valmet-traktorien juhlallinen luovutustilaisuus tammikuussa 1983 Turussa Hankkija-Maatalouden tiloissa. Tilan isäntä Pentti toinen vasemmalta.

Upo-uusi Valmet 604 pihalla juuri toimitettuna Turusta. Tammikuu 1983. Huomaa muovit penkin päällä hytissäkin…rekisterikilpikin on kiinni vielä tilapäisesti.

Valmet 604 ja Teho-Juko. Tehokas yhdistelmä sopivalla miehistöllä varustettuna (kuvassa emäntä Eeva koneen päällä ja isäntä Pentti traktorin ohjaimissa)…

Uusi ja vanha aika kohtaavat. Sampo 10 vm. 1968 ja Valmet 604 vm. 1983 elokuussa 1983 syysvenhän puinnissa.

Varhaisperunamaata mullitetaan mullitusauralla. Kasvuharsot ovat rullattuina sivuun….toukokuun loppupuoli 1985.

Varhaisperunamaata mullitetaan mullitusauralla. Kasvuharsot ovat rullattuina sivuun….toukokuun loppupuoli 1985. Majorin ohjaimissa Pentti-isäntä.

Tässä kuvassa on oikeasti 5500 kg perunaa, kaikki Teho-Jukolla yhtenä päivänä nosttetua, hyvin kasvanutta Ostara perunaa heinäkuussa.

Tilan emäntä Eeva Teho-Jukon lajitteluelevevaattorila Ostara-perunia lajittelemassa.

Viljan viljelyssä tehtiin myös suuri investointi tälläkin vuosikymmenellä: puimuri Sampo 10 vaihdettiin uuteen Sampo 500 puimuriin. Sampo 10 oli jo 15 vuotta vanha, silti hyvin toimiva, kun tilalla päätettiin ostaa uusi kone, jolla voitaisiin puida pitkään tulevaisuuteen.

Uuttuuttaan kiiltelevä Sampo 500 ja Valmet 604 ja Velsa 60 peräkärryt valmiina puinteihin elokuussa 1984.

1990-luku

1990-luku alkoi jo uhkakuvien muodossa, mediassa puhuttiin alinomaan Suomen mahdollisesta liittymisestä Euroopan Unioniin ja sitä kautta maatalouden tuotantohintojen dramaattisesta muutoksesta.  Viljan viljelyn kannattavuus romahti heti 1995 ja eikä ole koskaan sen jälkeen palautunut lähellekkään mitä se oli parhaimmillaan 1980-luvulla.

Perunan viljelyä jatkettiin suuressa mittakaavassa, varhaistuotantoa oli ajoittain useitakin hehtaareja kasvussa. Kesäisin vietettiin pitkiä aikoja Teho-Juko perunapuimurin päällä lajittelemassa kiviä ja kokkareita. Samoin kastelulinjoja vedettiin ja kastelua tarvittiin perunaviljelmille joka kesä.

Perunaa kastellaan kesäkuussa. Bauer-kalusto oli ahkerassa käytössä harvase kesä. Hallantorjuntaakin tarvittiin joinakin keväinä.

Bauerin sadettejat ja putkikalusto käytössä perunamaalla.

1990-luvun aikana myös varhaisperuna alkoi useina vuosina mennä suhteettoman halvaksi (halvimmillaan joskus 80 penniä kilo sis alv.) ja ylitarjontaakin esiintyi ajoittain. Tämän vuoksi tilalla alettiin kehitellä muita tuotantosuuntia samalla. Erikoisempien vihannesten viljelyä alettiin kokeilla, mm. kesäkurpitsaa ja pitkästä aikaa taas herneen varhaistuotantoakin.

Hyvin hoidettu kesäkurpitsaviljelmä. Etualalla nuori emäntä Susanna.

2000-luku: kohti uusia haasteita ja uusia tuulia

2000-luvulla tilan tuotantosuuntaa on muutettu aivan eri linjoille kuin aiempina vuosikymmeninä. Tilalle on myös 2000-luvulla ostettu niin lisää peltoa kuin metsääkin aivan rajoilta. Konekalustoakin on pyritty hankkimaan tarpeen mukaan, erilaisia vihannes- ja marjanviljelyn koneita kuuluu kalustoon, ja kastelulaitteitakin löytyy useiden hehtaarien alalle.

Uusiksi tuotantokasveiksi ovat valikoituneet marjat, etenkin mansikat, joita kasvatetaan ilman torjunta-aineita, ja joita myydään ennenkaikkea itsepoimittuna. Myös vadelmaa on alettu kasvattamaan. Erikoisvihanneksista on kasvattu mm. kesäkurpitsaa, Halloween-kurpitsoja, koristekurpitsoja, pensaspapua, vesimelonia ja sokerimaissia.  Suoramyyntimyymälän ja kesäkahvilan perustaminen on ollut  suuria uudistuksia 2010-luvulla. Samoin elämysmatkailu, joihin yhdistyy luontevasti keskiaikaisen holvikellarin ottaminen käyttöön. Tarkoitus onkin jatkossa keskittyä yhä enemmän myymään aitoja makuja ja elämyksiä, ilman torjunta-aineita. Vuonna 2018 päätettiin tehdä suuri muutos viljelystrategioihin siirtymällä luomuun. Siirtymäajan jälkeen olemme luomussa 2020 (monivuotisten puutarhakasvien osalta 2021). Myös mehiläisten hoito ja hunajan tuotanto on tullut mukaan yhdeksi tuotantosuunnaksi, ja se nivoutuu luontevasti tilan nykyisen tuotantofilosofian kanssa. Mehiläiset tarjoavat pölytyksen marjoille ja hedelmille joita tilalla kasvatetaan, sekä edistävät luonnon monimuotoisuutta tarpeellisine apila- ja mesikkäpeltoineen. Tilan yritysnimeksi valittiin jokunen vuosi sitten Wanha Liesniemi (rekisteröity nimi tilalle), joka heijastelee logoa myöten paikalla ollutta historiaa ja mahtavaa menneisyyttä. Jatkossa keskitymme lisää  erilaisten marjojen ja hedelmien viljelyyn luonnonmukaisen menetelmin (vuodesta 2020 lähtien luomussa, siirtymävaihe 2018-2019), kuten mm. mansikkan, pensasmustikkan, tyrnin,  ja omenan tuotantoon. Näin pystymme parhaiten palvelemaan kuluttujia ja asiakkaitemme, tuottamalla puhtaimpia mahdollisia elintarvikkeita kestävällä tavalla luontoa säästäen.