Liesniemi on paikannimenä vanha ja suomalainen, se on nimenä syntynyt ilmeisesti ennen Ruotsin-vallan alkua. Lähellä parin kilometrin etäisydellä Liesniemestä on Ristniemessä myös pronssikautisia kalmistoja, siis aikakaudelta 2000 – 500 eKr. Vanhin asutusvyöhyke Sauvossa on ulottunut Ristniemen seuduilta nykyisen kirkonkylän seuduille aina Lautkankareelle asti.

Menneistä ajoista Liesniemessä on jäljellä kivikartanon holvikellari.

Liesniemi on paljastunut merestä niemennokkana varhaisella rautakaudella, kun meren pinta on ollut n. 10 – 15 metriä ylempänä kuin nykyisin. Kymmenen metrin korkeuskäyrä kartalla tekee juuri Liesniemessä selvän niemen muotoisen koukkauksen, ja se lienee ollut suotuisa poukama asutukselle jo tuolloin rautakaudella. Mitään asutuksen jälkiä ei tuolta aikakaudelta ole toistaiseksi löytynyt.

Liesniemi Gårdin vaiheita keskiaikana

1440

Varhaisin merkintä Liesniemi Gård:ista (tällöin jo puhutaan Gård:ista, eli kartanosta) mitä tunnetaan,   on vuodelta 1440, jolloin arkistolähteiden mukaan:

”Liesniemi:
Henrik Görtzhagen byter m. Nils Mickelssons föräldrar
Österön i Sagu”
(arkistoviite FMU 2973)

1442
Göstaf Nilsson antoi perintöoikeutena Liesniemi Gård:in
vaimolleen Anna Michelsdotter:ille  huomislahjana
(arkistoviite FMU 2493)

Liesniemi ja Blåfield suku

Blåfieldin aatelissuku liittyy Sauvoon ja sen keskiaikaan, ja Sauvossa kahteen keskiaikaiseen säterikartanoon, Liesniemeen ja Saustilaan.

Aatelissuku Blåfieldeista tuli jo Turussa, kun Bengt Johansson Blåfield, porvari ja asemies,  aateloitiin Sten Sturen toimesta 12.11. 1476. Saadakseen kivitalon Turusta hän lahjoitti Naantalin luostarille omaisuutta vuonna 1479.

(arkistolähde FMU 3663)

1514
Se missä vaiheessa Blåfieldit ovat saapuneet Sauvon Liesniemeen ei ole tarkkaan selvillä, mutta Bengt Johansson Blåfieldin poika, asemies Mickel Bengtsson Blåfield esiintyy lähteissä jo v. 1514 Sauvon Liesniemen herrana, ja hän myös asui itse Liesniemessä. Hän oli naimisssa Brita Stålarmin kanssa. Liesniemi oli ilmeisesti Brita rouvan perintökartano alunperin. Lapsia heillä oli Nils ja Anna. (Lähde:Elgenstierna)

1518

Asemies Gödik Nilsson vietti Liesniemessä häitään Ingeborg Andersdotterin kanssa.
(lähde FMU 5989)

1536

Mickel Bengtsson Blåfield on kuollut ilmeisesti v. 1530 jälkeen. Leskirouva Brita oli uudelleen naimissa Per Matssonin kanssa vuodesta 1536. (lähde:Elgenstierna)

1556

Mickel Bengtssonin poika, rälssimies Nils Mickelsson Blåfield oli syntynyt v. 1520 ja oli Sauvon Liesniemen herra. Saustilan kartano siirtyi hänen omistukseen 27.6. 1556. Nils Mickelsson Blåfield kuoli 1562.
(lähde:Elgenstierna)

1560-luku

Liesniemen omisti Nils Mickelsson Blåfieldin poika Bengt Mickelsson (Lähde: Jully Ramsay)

1570-luku

Vouti Olof Swart mainitaan Liesniemen omistajana 1570-luvulla (omisti tuolloin mm. myös Saustilan)

(lähde:Jully Ramsay)

Horn suvun kausi

1586

Ei ole tarkkaa tietoa missä vaiheessa Liesniemi ajautui Horn suvun haltuun, mutta ainakin v. 1586 Liesniemi jo mainitaan kuuluvan Henrik Klaunpoika Hornille. Henrik Klaunpoika Horn (s.1521, k. 1595) on Hornien ns. Kankaisten sukuhaaran isä. Hän oli Maskun Kankaisten ja Halikon Vuorentaan herra, ja yksi Ruotsi-Suomen tunnetuimpia sotureita. Jossain vaiheessa Hornien aikakaudella 1500-luvun lopulla on Liesniemeen rakennettu entisten rakennusten tilalle kivestä kartanorakennus, joka oli juuri 1500-luvulla mahtiaatelille tyypillistä. Horneillakin oli tuolloin myös muita kivilinnoja mm. Maskun Kankaisissa, Kiskon Haapaniemessä ja Halikon Wuorentaassa. Nykyisin Liesniemessä vanhan (1800-luvulta peräisin olevan) puisen varasto rakannuksen alla sijaitseva holvattu kivikellari (kuvassa alla) on ainoa suurempi säilynyt osa siitä kivirakennuksesta jonka 1500-luvun loppupuolella joko  Henrik Klaunpoika Horn tai hänen poikansa Yrjänä Henrikinpoika Horn rakennuttivat.

(Lähteitä: Jully Ramsay, Halikon Historia, Elgenstierna)

Liesniemen kivikartanon holvikellari (yllä) .Liesniemen Hornien kivilinnan viimeiset jäänteet, holvikellari on edelleen Liesniemessä jäljellä, muistuttamassa menneistä mahtiajoista.

1599

Henrik Klaunpoika Hornin jälkeen Liesniemen (kuin myös Vuorentaan Halikossa) peri hänen pojistaan Yrjänä Henrikinpoika Horn. Hän kuoli joko 1602 tai mahdollisesti Kirkholman taistelussa v. 1605). (lähde: Jully Ramsay, Halikon Historia, Elgenstierna)

1605

Yrjänän Henrikinpojan jälkeen Liesniemen peri hänen poikansa Henrik Yrjänänpoika Horn. Hän oli naimissa vuodesta 1625 Margareta Boijen (af Gennäs) kanssa (kotoisin Vääksystä, s. 6.8.1608, k. 22.9. 1668). (lähde: Jully Ramsay, Halikon Historia, Elgenstierna)

1629

Henrik Yrjänänpoika Hornin kuoltua 1629, leski Margareta Boije (af Gennäs) hallinnoi säteriä ja aika ajoin asui myös Liesniemessä. Margareta Boije meni uudelleen naimisiin 5.6. 1639 kenraali ja valtaneuvos Arvid Forbuksen (s. 15.1. 1598, k. 29.5. 1665 Stettinissä) kanssa. Yrjänä Henrikinpoika Hornin veli Hannu Horn, joka kuoli naimattomana v. 1631 on luultavasti asunut Liesniemessä jossain vaiheessa. Jossain on väitetty hänen omistaneen Liesniemen (V. J. Kallio: Halikon Historia, 1930).

Kuva (alla): Henrik Hornin puoliso ja leski Margareta Boije (af Gennäs)
(Museovirasto, Historian kuva-arkisto)

Kuva (alla): Margareta Boijen uusi puoliso, kenraali Arvid Forbus. (Museovirasto, Historian kuva-arkisto)


1656

Liesniemessä asui jonkin vuoden vsta 1656 lähtien Henrik Yrjänänpoika Hornin siskon tytär, Ingeborg Stenintytär Tawast (s. 1620), joka oli luonteeltaan melko pahansisuinen. Ingeborg Stenintytär Tawast asettui Liesniemeen, tuotuaan Vuorentaasta Halikosta Arvid Hornin (k. 1653, Henrik Yrjänänpoika Hornin veli) ja hänen vaimonsa Elisabeth Sparren (s. 1614, k. 1652) jäämistön. Hän riiteli kovasti serkkunsa Kustaa Henrikinpoika Hornin kanssa tilojen ja setänsä jäämistöstä, asuen ilmeisesti tuolloin Liesniemessä. (Lähde: Halikon historia)

1661
Arvid Hornin perinnönjako pidettiin 18.12. 1662 Turussa, jonka jälkeen Liesniemen varsinaiseksi omistajaksi tuli Henrik Hornin ja Margareta Boijen poika Kustaa Henrikinpoika Horn (kuvassa alla). (kuvan lähde: Halikon historia ja Svenska poträttarkivet, Tukholma).

Kuva yllä, Kustaa Henrikinpoika Horn, eversti ja Pohjanmaan ratsuväkirykmentin komentaja, 1627-1673, Arvid Bernhard Hornin isä, Halikon Vuorentaan ja Sauvon Liesniemen herra. Kustaa Henrikinpoika Horn kirjoitti ylioppilaaksi Turussa 1640, vuonna 1650 hän yleni ratsumestariksi, ja everstiluutnantiksi 1656. Pohjanmaan ratsuväkirykmentin komentajaksi hän yleni 1660. Puolisona Kustaa Henrikinpoika Hornilla oli Anna Helena von Gertten (eversti Berndt von Gerttenin tytär).

1673

Kustaa Henrikinpoika Horn kuoli v.1673 (Riika), ja hänet haudattiin 28.6. 1673 Turun Tuomiokirkkoon. Liesniemen (ja samoin Vuorentaan ja Westin ja Haalin ym.) omisti hänen jälkeensä leskirouva Anna Helena von Gertten, hoitaen 7 lapsista perhettään (katso alla). Hän oli Liesniemen ja muiden em. tilojen omistajana aina vuoteen 1709 asti, jolloin hän kuoli Sauvon Liesniemessä (Anna Helena on haudattu 25.8. 1709 Turun Tuomiokirkkoon). Kustaa Henrikinpoika Hornilla ja Anna Helena von Gerttenillä oli kaikkiaan 7 lasta: Kustaa Henrik (eversti), Arvid Bernhard (Ruotsi-Suomen pitkäaikainen kansliapresidentti, eli sen ajan pääministeri 1710-1719, 1720-1738), Kaarlo Maunu, Anna Juliana, Bengt Johan (luutnantti ja Kaarle XII:n henkivartija), Margareta Elisabeth ja Krister. Anna Juliana oli syntynyt 15.3. 1667 Räävelissä (eli Tallinnassa) ja hän meni naimisiin kenraaliluutnantti ja maaherra Adam de la Gardien kanssa naimisiin Räävelin linnassa 22.7. 1702. Anna Juliana kuoli 5.1. 1753. (Lähde:Jully Ramsay) Kustaa Henrik nousi everstiksi ja joutui ammutuksi v. 1697 Belgradissa. (Lähde:Jully Ramsay)

Kustaa Henrikinpoika Hornin lapsista v. 1664 Vuorentaassa (Vuorentaa oli Kustaa Henrikinpoika Hornin toinen varsinainen asumakartano) syntynyt Arvid Bernhard Horn oli nouseva maineessa kaikkien aikojen tunnetuimmaksi ja vaikutusvaltaisemmaksi Horn-suvun edustajaksi koko Ruotsi-Suomessa, ja hänet korotettiin lopulta kreivin (af Ekebyholm) arvoon.

Arvid Berhard Horn (kuva ylä) (s. 6.4. 1664, k. 17.4. 1742) oli suuren pohjan sodan jälkeen 1720- ja 1730-luvuilla Ruotsi-Suomen pääministeri (ns. kansliapresidentti), ja silloin vallassa olleen myssypuolueen johtaja. Hän nimenomaan johti Ruotsi-Suomea suvereenisti aina vuoteen 1736 asti, jolloin hattupuolue sai vallan, ja myssypuolue menetti kansliapresidentin viran. Lue lisää A.B.H:N urasta  tästä linkistä.

Lyhyesti vielä Arvid Bernhard Hornista: Aloitti 18 vuotiaana sotilasuransa silloisen kuninkaan Kaarle XI:n henkivartiokaartissa, nousi vähitellen koko kuninkaallisen henkivartiokaartin johtoon (1688 luutnantti, 1693 kapteeni, 1696 kaikkien drabanttien eli kuninkaan henkivartijoiden komentaja), ja pelastettuaan paraatissa kuningataräidin pillastuneilta hevosilta, nousi tämän tapauksen johdosta välittömästi nuoren uuden kuninkaan, Kaarle XII:n, lähipiiriin. Tunnetusti A.B.H. ja Kaarle XII tekivät hurjia metsästysretkiä. Suuren Pohjan sodan alkaessa Arvid Bernhard Horn oli jo noussut kenraalimajuriksi ja johti yhtä sivustaa Narvassa. 1700-luvun alussa Kaarle XII käytti A.B.H:n diplomaattisia taitoja Euroopassa valtatarkoituksiinsa, ja A.B.H:n ansiosta mm. Puolan vaalikuningas August II Väkevä erotettiin virastaan Puolassa. (Lähteitä:Halikon historia, Jully Ramsay, Elgenstierna)

Alla muotokuva Arvid Bernhard Hornista.


Soturikuninkaan, Kaarle XII:n henkivartijana toimineen, Arvid Bernhard Hornin nuoremmman veljen, yliluutnantti Bengt Johan Hornin hautavaakuna Sauvon kirkossa (alla). Vaakuna on teetätetty Kuninkaallisen Hovin puusepillä. Liekö kuninkaan (Kaarle XII) henkivartijana oleminen vaikuttanut tähän, vaiko veljen Arvid Bernhardin hyvät suhteet itse kuninkaaseen.

Bengt Johan Horn syntyi 9. 3. 1668 Sauvon Liesniemessä, ja oli vaakunan kilpitekstin mukaan Sauvon Liesniemen ja Westin, Halikon Vuorentaan ja Perttelin Haalin herra, kuninkaan (Kaarle XII) henkivartija. Kuoli 20.11.1700 Narvan taistelussa saamiinsa haavoihin 13.3. 1701. Haudattu Sauvon kirkkoon. Hänen puolisonsa oli Kristina Elisabeth Galle, joka oli kenraaliluutnantti Johan Gallen tytär. Lapsia heillä oli kaksi poikaa: Gustaf Johan (luutnantti, s. 1696, k. 1728) ja Bengt (syntymävuosi ei tiedossa, kuollut 1719 Norjan tuntureilla karoliiniarmeijan sotaretkellä). Huomaa: Horn af Kanckas (Kankaisten sukuhaaran) vaakunassa sarvi on terävä kärki vasemmalle, ns. Joensuun sukuhaaralla se on vaakunassa toisin päin.

1709

Anna Helena von Gertten kuoleman jälkeen, v. 1709, tilojen omistajaksi tuli Arvid Bernhard Horn. (Lähde:Jully Ramsay & Halikon historia)

1736

Vuonna 1736, tammikuun 5. kreivi Arvid Bernhard Horn myi Ruotsissa Ekebyholmassa (hänen Ruotsin kartanonsa vanhoilla päivillään) kotitilansa Suomessa (Liesniemen, Vuorentaan ym.) vapaaherratar Margareta Elisabeth Maidellille. Horn-suvun lähes 150-vuotta kestänyt aikakausi Sauvon Liesniemessä päättyy.

Esimerkkejä elämästä Liesniemessä 1600-luvulla

Nämä esimerkit Liesniemestä tehdyistä löydöksistä kertovat omaa kieltään siitä että Liesniemessä on 1600-luvulla rahaakin käsitelty, koska sitä on maaperäänkin kadonnut, löytyäkseen vasta n. 350 vuotta myöhemmin.

Liesnemestä löydettyjä vanhoja rahoja 1600-luvulta (alla), sekä jotain metalliseosta oleva pieni risti. Yllä keraamisia kolmijalan (keskiaikainen keittoastia) jalkoja, pullonkauloja, pullonpohja ja fajanssi-esineen pala jostain 1500-luvun alkupuolelta, Hansa-kauppiaiden aikaista keramiikkaa.

Alla kaunis lasinen pullonpohja 1600-luvun lopulta.

Erinomaisen hyvin säilynyt Liesniemestä
löytynyt Kustaa II Adolfin aikainen 1 äyrin kolikko v. 1629.
Teksissä lukee vuosiluku roomalaisin kirjaimin:

Årens:M D C XX IX (=1629)


Liesnemestä löydetty 1/4 äyrin kolikko Kirstiina kuningattaren
ajalta, v. 1634

Hornien jälkeinen aika

Joidenkin lähteiden mukaan Liesniemessä olisi 1750-luvulla ollut omistajina Burzt-suku, jotka omistivat myös monta tilaa Halikossa.

1760- ja 1770-luku

Liesniemen omisti kapteeni Johan Engman (Lähde:Jully Ramsay)

1780-luku
Omistajina Jägerhorn-suku

1800-luku

Liesniemen omistajana oli 1800-luvun alussa vapaaherra Carl von Düben, ja sittemmin hänen jälkeensä hänen leskensä vapaaherratar Frederika von Düben. He omistivat myös Raitniemen säterin Liesniemen naapurissa ja todennäköisesti asuivat myös Raitniemessä. Liesniemen säteri oli viljelty palvelusväen voimalla. Väkeä näissä tiloissa oli tietojen mukaan v. 1810 20 henkeä.

Frederika von Dübenin kuoli v. 1814. Raitniemen ja sitä myötä myös Liesniemen säterin perivät heidän lapsensa Carl Johan ja Lovisa Ulrica. Näistä Carl Johan kuoli jo v. 1817 ja Lovisa Ulrica peri kartanot. Neiti Lovisa Ulrica meni naimisiin v. 1818 kapteeni Torsten Henrik Jägerhornin (af Storby) kanssa. V. 1819 Lovisa kuoli esikoisen synnytykseen Turussa. Lapsi pelastui ja sai nimen Lovisa Charlotta Vilhelmiina. Majuri Jägerhornin aikana Raitniemen yhteydessä ollut Liesniemi oli viljelty palvelusväen voimin ja asuttu (väkeä oli melkoisen paljonkin), herrasväen itse asuessa Raitniemen silloisessa (melko uudessa) puisessa päärakennuksessa. Liekö keskiaikainen Liesniemen kivinen päärakennus ollut liian kolkko tai kylmä?

Majuri Jägerhorn kuoli v. 1836 jolloin tytär Lovisa peri tilat, jotka vuokrattiin joksin aikaa Johan Grönholm nimiselle miehelle. Palvelusväen voimin kartanoita hoidettiin 1850-luvulle asti, jolloin August Bergrooth niminen mies vuokrasi tilat. 1850- ja 1860-luvulla Raitniemi-Liesniemi kartanokompleksin koko
väkimäärä kasvoi parhaimmillaan yli 70. Kartanoilla oli mm. oma seppä. v. 1866 kartanoiden (Liesniemi ja Raitniemi) omistajaksi tuli Sauvon nimismies Bernd Viktor Fagerroos. (Lähde: Sauvon Historia II, Jully Ramsay)

Liesniemestä keskiaikainen asumakartano on hävinnyt todennäköisesti jossain tässä vaiheessa, sillä v. 1855 ns. Kalmbergin kartastossa Liesniemen mäelle on merkitty tilakeskus, mutta v. 1879 topografia kartassa on Liesniemen mäki tyhjä. Selitys tälle voi olla vaikka tulipalo, jonka jälkeen pahasti vaurioituneet rakennukset on saatettu purkaa ja runsas kivimateriaali käyttää vaikka 1870-luvulla yleistyneeseen kivinavettojen rakentamiseen lähiseudulla. Jäljelle on jäänyt hyvä kellari, jota ei ole purettu sen käyttökelpoisuuden vuoksi. Kellaria suojaamaan yläpuolelle on tehty tuona aikana puinen rakennus, joka on yhä jäljellä Liesniemessä.

1900-luku

1900-luvulla Liesniemen säterikartano myytiin Raitniemestä 1915 O. A. Knuutilalle, ja sittemmin ovat Liesniemen säterin maat vaihtaneet omistajaa edelleen 1900-luvulla, mutta se onkin jo toinen tarina (Liesniemen historia osa II 1900-luvun alusta nykypäivään). Asutus ja sen myötä vilkas elämä palasi takaisin Liesniemen mäelle myös 1900-luvulla. Asutus lienee ollut poissa Liesniemestä jostain 1860-luvulta aina vuoteen 1946, eli reilut 80 vuotta.

Lähteitä:

FMU=Finlands Medeltida Urkunder

Jully Ramsay: ”Frälsesläkter in Finland intill stora ofreden”,
Helsinki 1909

Gustaf Elgenstierna: ”Reintruducerande svenska adelns ättartavlor
med tilllagg och rättelser”, Tukholma, 1925

V. J. Kallio: ”Halikon Historia”, Forssa 1930

Jukka Luoto, Kari ALifrosti: Sauvon Historia I, Salo 1990

Hannu Kujanen:”Sauvon Historia II, Salo 1996